|
Olen hieman yli kolmekymppinen apteekkialalla työskentelevä
pariskunnan toinen osapuoli.
Eläimistä olen pitänyt aina ja hevoset ovat kuuluneet
harrastuksiini pikkutytöstä aina näihin päiviin saakka. Joskus
on tosin tauko harrastuksessa vierähtänyt vuosiksi... alkaakseen
sitten taas uudella innolla.
Kotonamme on ollut lemmikkejä kanista hamsteriin ja
hamsterista koiraan. Viki, sekarotuinen koira, muutti meille
1989. Kissat tulivat kuvioon vuonna 1995, kun punaisen
persialaisemon ja tuntemattoman naapurin kollin rakkauden
hedelmänä syntynyt kilpikonnan värinen kotikissa MauMau muutti
meille. MauMauta seurasi mustavalkoinen Viivi vuonna 1996, ja sittemmin
raitapaita, todellinen energiapakkaus nimeltänsä Veera, kaksi
vuotta myöhemmin.
Birmasta olin haaveillut jo pidemmän aikaa -siitä asti, kun
näin upean ruskeanaamiokissan kuvan jossakin lehtijutussa.
Ensimmäinen birma, Samu, muutti meille keväällä 2006. Samu on
ollut juuri sellainen, jollaiseksi birman olin kuvitellutkin.
Siksipä rotu lienee vienyt sydämen... Samun kanssa lähdimme myös
ihan ummikkona kokeilemaan, minkälaista kissanäyttelytoiminta on
ja sille tielle taisimme jäädä. Syksyllä 2008 Samu sai kaverikseen kaksi tyttöbirmaa,
joiden kanssa jatketaan harrastuksen parissa. Nämä tytöt ovat
mahdollistaneet myös oman kasvatuksen, joka vielä on
alkutaipaleella.
Olen
toiminut Pyhä Birma -lehden toimitussihteerinä vuosina
2009-2011 ja yhdistyksen hallituksessa vuosina 2009-2012.
Vuonna 2012 avustin Pirock-lehden teossa Pirkanmaan
rotukissayhdistyksessä ja v. 2013-2014 minut on valittu
yhdistyksen hallitukseen. Kiitän luottamuksesta!
|